Ylivieskan Rotaryklubi 50 - vuotta 3.12.2010
 

Oiva Luhtaselan esitelmä 50-vuotisjuhlassa Akustiikassa

En humanistina aio puhua tekniikasta, vaikka näettekin esillä tekniikan perussymbolin, Rotaryrattaan. Rotarysymbolimme kertoo meille ja meistä. Ratas pyörii ja hampaillaan se saa liikettä toiseen vastaavaan. Koko hampaiston tulee olla kunnossa, muutoin ei onnistuta. Pyöriminen sinänsä voi olla vain näennäistä. Tarkkaan katsoen rattaan keskiössä on kiila sitä varten, että akselikin pyörii. Silloin ollaan vaikuttamassa ympäristöön, ollaan klubina osa yhdyskuntaa, yhteisöllisiä.

Rotaryratas tuli Ylivieskaan 1960. Se ei ollut ensimmäinen alueella. Kokkola aloitti 1946, kohta sotien jälkeen. Raahen klubi perustettiin 1948, Oulaisten 1954 sekä Haapavesi ja Haapajärvi seuraavana vuonna. Ne olivat kypsiä klubin tuloon Ylivieskaa aikaisemmin. Ylivieska ei tosiaankaan ollut tuolloin alueensa ykköskunta, kuten se on nyt.

Aloite rotaryklubista tuli nytkin muualta. Oululainen pastpiirikuvernööri Rolf- Klärich antoi Kokkolan klubille toimeksiannon virittää Ylivieskan klubihanke. Miksi juuri Kokkola? Voisi arvella, että Rolle luotti enemmän jo kokeneeseen kummiin.

Perustaminen edellytti 20 jäsentä. Ne saatiin kokoon ja perustava kokous oli 21.2.1960. Kokouspaikkana oli Osuuskaupan ravintola. Charterkirja saatiin toukokuussa ja charterjuhla oli lukion salissa toinen lokakuuta. Miksi iltajuhla oli Kokkolassa? No, Ylivieskan ainoalla ravintolalla ei ollut A-oikeuksia. Sattui vielä niin, että Kuisman Jussilla oli samana iltana, lääkäri kun on, synnystyspäivystys. Kriisiltä vältyttiin. Mutta Kokkolassa tuli pulma: tärkeä charterkirja oli unohtunut Ylivieskaan. Sihteeri Onni Petäjää olisi voitu syyttää ylinopeudesta.

Kokouspaikkana oli Osuuskaupan ravintola, jonka ahtaudesta muutettiin Asemaravintolaan. Valittua kokouspäivää ei muutettu, vaikka se olikin ravintolassa hernekeittopäivä.

Ensimmäisenä kokonaisena rotaryvuonna saatiin oma viiri vaakunatunnuksisena. Saatiin myös rotarylippu. Viirejä vaihdellaan. Nyt niitä on tasan sata, viimeisin saatiin äsken Kiinasta.

Alkuvuosia sävytti Ylivieskassa silloin noussut yleinen aktiivisuus. Heräsi kauppalahanke ja se toteutui1965. Tuolloin mukanaolleista veljistä ovat yhä mukana Juhani Kuisma, Jouko Aspholm, Eero Hintikka, Matti Koskela ja Oiva Luhtasela.

Porukkamme keskusteli paljon kuntamuodosta ja uudesta tilanteesta. Oltiin poliittisesti neutraali, mutta sanoisin, että olimme silloin tarpeellinen ajankohtaisten asioitten foorumi.

Alkuvuosina läsnäoloprosentit olivat korkeita.kolmantena vuotena, Kuisman ollessa presidenttinä, 89,44. Silloin saimme järjestää piirineuvottelun, tärkeä tunnustus vasta-aloittaneeelle klubille. Jäsenistössä oli vilkastakin vaihtoa: Se kuvasti paikkakunnan nopeutunutta kasvua. Monille kertyi meriittiä, sen mukana muuttamisia, tuli uusia ammatteja, uusia ylivieskalaisia. Tämä ilmiö vaikuttaa edelleenkin.

Alkuaikoina pidettiin vuosijuhla vuosittain. Ensimmäinen oli Raahessa. Useita kertoja kokoonnuttiin aveckkeineen Lihakunnan teurastamon ruokalaan. Suljetulla tilaisuudella oli silloin oma etunsa.

Rotarien rouvat olivat parikymmentä vuotta tukemassa miestensä harrastusta sosiaalisella sektorialla, jolla tuolloin oli suurempi tarve kuin nyt hyvinvointivaltiossa. Tuettiin lukiolaisia tuntuvastikin, ostettiin televisioita laitoksiin ja rakennettiin partiomajaa, taattiinpa partiolaisten lainakin.

Asemaravintolasta muuttamista ei tarvinnut pohtia. Se paloi yhden joulun aikaan. Menimme Rengas-ravintolan kabinetin ahtauteen. Kun Hotelli Vieska valmistui, 1968 pidetiin viikkokokouksen siellä, ensin salissa, sitten rotarykabinetissa. Käenpesän valmistuessa 1978, muutimme sen tiloihin, missä edelleenkin istumme.

Jäsenmäärämme on tottakai vaihdellut. Huippuluku oli 16:sta vuotenamme: 51 ja pitkään on ollut 40 kahta puolta. Ensimmäiset naisjäsenemme tulivat mukaan 2007, miettimisajan jälkeen. Kunniajäseniä olemme nimeneet säästeliäästi:edesmennyt charterjäsen Onni Petäjä ja Juhani Kuisma. Hän ja iltamme juhlapuhuja Veli Honkola ovat toimineet piirikuvernööreinämme.

Tärkeää kansaisvälistä nuorisovaihtoa olemme hoitaneet mielestäni aktiivisesti. Eero Hintikan kirjoittaman 40-vuotishistoriikin mukaa tuolloin oli vosivaihdossa ollut ja vastaavasti täällä 28 nuorta. Sen jälkeen ollut muutama hengähdysvuosi, mutta usein vaihdossa on ollut kaksi, kerran kolmekin ylivieskalaista. Kaikki vaihdot huomioiden se on koskenut pitkään nuorisovaihtajana olleen Erkki Savusalon mukaan noin sataa nuorta. Nyt olemme nuorisovaihtokimpassa toisen paikallisen rotaryklubin, Ylivieska-Jokivarren kanssa, olemmehan sen kummiklubi vuodelta 1981.

PHF-mitaleita olemme hankkineet 25 veljelle, nyt arvomitali n 13 veljellä..Rorarysäätiön tuki saa meiltä euroja normaaliin tapaan, tukitili avattiin jo 6:na rotaryvuotena.

Oletan, että Polio-plussasta kuulemme juhlapuheessa, olihan veli Veli koko piirin poliokampanjan alkamisen vauhdittaja.

Miten olemme saaneet taloutemme toimimaan? Paljolti perinteisin tavoin. On pidetty konsertteja, tehty Rotaryvieska-nimistä lehteä vajaat 10 kappaletta. Joskus pöydissä kiersi ns.Rollen Possu, joka söi markkoja ja pennejä, pelaamme kolmen euron rulettia ja joskus olemme keränneet keskuudessamme nuorisoveroa tai myyneet teettämäämme isännänviiriä. Joskus on tuettu huumetyötä tai ostettu nimikkotuolit tähän saliin. Kolmannes menee piirille ja RI:lle.

Viides, tuorein vuosikymmen on osoittanut, että rotarius meillä ja niin kai naapureissakin on suomalaistunut, amerikkalaisuus ohentunut. Vuosiohjelmien tekon on meillä presidenttipainottunut, komiteoiden osuus ohentunut.

Vuodet ovat eläköittäneet joukkoamme, nyt eläkevuosilla on 15 veljeä, kun meitä kaikkiaan on 41. Sillä on hyvät ja huonot puolensa.

Yksi piirre on lähnäoloprosentin aleneminen. Sitä voi perustella työpaineilla ja vastuullisilla ammateilla. Kyllä taustalla on muitakin tekijöitä. Eihän se toki tärkein asia ole, oleellinen kuitenkin. Uutta on naisten tulo rotareiksi, amarikkalainen päätös muuten. Vaikka klubit nyt ovat yhdistyksiä, ei se ole niiden luonteeseen oleellisesti, ei juuri lainkaan vaikuttanut.

Ajan hengen ja kotimaistumisen myötä aate- ja arvokeskustelu on vähentynyt. Kolme minuuttia rotaria-aihetta ovat veteraanit kaivanneet.

Viime vuosikymmenellä ovat presidentteinämme toimineet Ilkka Mattila, , Eljas Rantala, Mauri Repo, Jouko Hannula, Markku Tolonen, Keijo Nivala, Jukka Saarela, Jaakko Lehtinen, Jouni Tervonen, Markku Vaahtera ja nyt Erkki Kangaskortet.

Tällä vuosikymmenellä olemme saaneet aikaiseksi kotisivut internettiin, palkittuna tekijänä on Tapani Konttinen. Osallistuimme alueellisiin RI:n satavuotisjuhliin Haapavedellä. Jukka Saarelan johdolla saimme RI:ltä piirin kautta kunniataulun siitä, että kaikki vaaditut viisi projektimaista tavoitetta sinä vuonna saavutettiin: talous oli plussalla, uusia jäaseniä tuli viisi, tehtiin Rotarivieska-lehti ja aloitettiin RYLA-koulutus alueellisena. Jukka on toiminut myös alueellisena AG:nä.

Aikuistuvien nuorten kansainvälisessä kierrätyksessä olemme olleet miltei joka kerta mukana. Olemme miettineetkin sitä, että aina satumme olemaan sen reitin varrealla. On meiltäkin oltu mukananiissäkin ulkomaankierrolla, Asko Männistö jopa vetäjänä.

Tällaisessa katsauksessa mahtuu mukaan vain kiusallisen vähän tapahtuneeseen verrattuna. Historiikki on toki laajempi.

Mitä tähän pääteeksi? Pover-pointin mukana on ollut etenevä viiva. Se kuvastaa ajan kulumista ja eteenpäin menoa. Rotaryn aate on velvoittava, tavoitteellinen. Mennään eteepäin, mutta enemmän ylöspäin kuin eteenpäin.

Henki yli aineen.

-Oiva Luhtasela-